Lämpöä opiston sydämestä

Kävelen vanhan tammen ja kuusen reunustamaa tietä kohti opiston päärakennusta. Kiipeän kiviset, paljon nähneet portaat ylös ja ovea avatessani kuulen iloisen huudahduksen tummahiuksiselta nuorelta: ”Morjes opettaja, miten menee?” Ryhmä iloisia ja onnelliselta vaikuttavia nuoria tulvii ovesta ulos kahvilta tuoksuen. Seuraan kahvin tuoksua ja pääsen opiston sydämeen – keittiöön ja ruokailutilaan. Rakkaudella sisustettu opiston ruokala huokuu tunnelmaa. Keväinen valo paistaa ikkunoista sisään ja yrtit linjaston päällä taipuvat valoa kohti.

Pian kuulen jälleen lämpimän iloisen tervehdyksen tiskien takaa. Keittiön henkilökunta toivottaa mukavaa päivää ja kutsuu lounaalle tunnin päästä. Opiston rakkaudella valmistettu lounas ja ystävällinen palvelu ovat ympäristössään tunnettuja. Maukkaan ruoan ystävät voivat poiketa tähän historialliseen miljööseen päivittäin lounaalle. Palata muistoissaan omiin rippikouluvuosiinsa, välivuoden viettämisen rentouteen tai tunnelmaan, joka on koettu useita kymmeniä vuosia sitten samassa rakennuksessa ja koulua käydessä.

Varmaa on, että olit sitten tämän hetken opiskelija tai oppilas viidenkymmenen vuoden takaa – sinut nähdään, kohdataan ja sinua palvellaan lämmöllä.

Piia Ristilä