Jani Jokinen: ”Musiikinteoriaa, rytmiä, rohkeutta - hyvät työkalut lyhyessäkin ajassa”

Pasuunasta irtoaa komea ääni ja huone jää ikään kuin svengaamaan, kun Jani Jokinen antaa ääninäytteen työkalustaan. Muusikkona työskentelevälle Jokiselle sysäyksen nykyiseen ammattiin tarjosi Eurajoen kristillisen opiston Musiikkilinja.

 – Aikani Eurajoella oli urani kannalta todella merkittävä. Siellä rohkaistuin tavoittelemaan uraa ammattimuusikkona. Mikäli en olisi suunnannut Eurajoelle, veikkaan, että työskentelisin nyt jossain niin sanotusti arkisemmassa ammatissa, joka ei olisi välttämättä näin lähellä sydäntäni, Jokinen pohtii.

Elettiin alkusyksyä 2012, kun Jokinen aloitti opintonsa Eurajoen kristillisessä opistossa. Hän oli edellisenä keväällä valmistunut graafiseksi suunnittelijaksi. Mieli teki kuitenkin entistä vahvemmin musiikin pariin.

– Etsin ammattimuusikkona työskentelevien tuttavieni ehdotuksesta vaihtoehtoisia musiikkialan opiskelupaikkoja ja Eurajoen kristillinen opisto tuli vastaan. Tuttavani patistivat minut hakemaan, joten heille täytyy antaa isoa kiitosta.

– Kävin opistolla elokuussa haastatteluissa ja soittokokeissa. Sitä kautta pääsin ensimmäistä kertaa konkreettisesti opiskelemaan unelma-ammattiani. Halusin oppia paremmin pohjaa muun muassa musiikin teoriasta ja bändisoitosta.

Näistä Jokiselle ehtikin tarttua laadukasta oppia, vaikka opiskelut keskeytti tammikuussa 2013 alkanut armeija.

– Armeijan jälkeen jatkoin opintoja Turun konservatoriossa toisen asteen muusikkolinjalla. Suoritin sen kahdessa vuodessa ja jatkoin sieltä nykyisiin opintoihini Helsinkiin Metropolian ammattikorkeakouluun musiikkipedagogian linjalle.

Nelivuotisen opiskelun on tarkoitus tulla päätökseen vielä kuluvan vuoden aikana.

– Periaatteessahan minun pitäisi valmistua nyt keväällä, mutta näillä näkymin valmistun jouluna. Olkoon se sitten sellainen joululahja itselleni, Jokinen virnistää.   

                                                                                                                                                         

Improvisaatio sytytti kipinän

Jani Jokisella on musiikilliset juuret. Hänen isänsä on aina ollut ahkera soittomies ja isoisä työskenteli kanttorina. Kaikki alkoi 7-vuotiaana, Jokisen omin sanoin hyvin perinteisellä tavalla.

– Useimmiten lapset laitetaan musiikkitunnille. Näin kävi minullekin, kun vanhempani ilmoittivat minut kotipaikkakunnallani Kiukaisissa pianotunneille. Muistan, etten tykännyt siitä aluksi yhtään, Jokinen naurahtaa.

11-vuotiaana kaikki kuitenkin muuttui. Klassista musiikkia pianolla soittanut Jokinen pääsi osaksi kevyempää tanssimusiikkia soittavaa yhtyettä, jossa myös hänen isänsä musisoi.

– Silloin tajusin sen hienouden, mikä musiikista löytyy. Olin tottunut soittamaan hyvin tarkoin ohjein, joista ei lipsuta. Olin kokenut sen tietyllä tapaa suorittamiseksi ja yhtäkkiä pääsinkin improvisoimaan. Sain kokeilla ja epäonnistua, sillä niistä saattoi syntyä jotain uutta.

– Se oli avartava hetki ja synnytti aivan uuden kipinän musiikkiin. Yhtäkkiä ei ollut rajoja ja sai laittaa soitettamiseen mukaa omaa itseään ja omia ajatuksiaan.

Jokisen yhtyeeseen houkutelleella puolalaislähtöisellä multi-insturmentilisti Roman Szyrowskilla on iso rooli Jokisen musiikkiharrastuksessa. Hän kiitteleekin vuolaasti lapsuuden musiikinopettajaansa.

– Hän opetti minulle pianonsoiton lisäksi vuosien varrella myös rummut. Vuonna 2011 ostin haitarin ja sain häneltä siihenkin vinkkejä. Saman vuoden keväänä löysin nykyisen pääsoittimeni eli pasuunan, Jokinen kertaa.

– Halusin oppia jonkin puhallinsoittimen. Roman hallitsi myös sen ja kun seurasin hänen soittoaan, vaikutti se erittäin mielenkiintoiselta.

Jokinen tilasi itselleen pasuunan ja ryhtyi tutustumaan soittimen toimintaperiaatteisiin.

– Se oli leikkimielistä ja omaehtoista. Otin muutaman opetussession Romanilta ja katselin YouTubesta opetusvideoita. Jo pelkästään sitä kautta kehityin valtavasti.                                                                                                                                            

Haaveissa tehdä monipuolisesti musiikkia

Jokinen oli jo teini-ikäisenä mukana pelimannihenkisessä, kansanmusiikkia soittaneessa yhtyeessä ja pääsi mukaan myös tanssikeikoille. Hauskuus ja itsensätoteuttaminen ruokki soittoinnostusta entisestään. Tällä hetkellä hänet on kiinnitetty Helsingin Kaupunginteatterin orkesteriin varamieheksi.

– Kun varsinainen soittaja, joka on myös opettajani, ei pääse näytöksiin, on hän yhteydessä minuun ja minä käyn tuuraamassa häntä. Tämä kiinnitys kestää nyt toukokuuhun asti, Jokinen kertoo.

Hän käy myös keikoilla kolmihenkisen Soitellaan-nimisen bändin kanssa, jossa Jokinen soittaa koskettimia ja bassoa. Miehen toiselta, peräti 17 henkiseltä Jokisen monta syytä -kokoonpanolta ilmestyy lähiaikoina pitkäsoitto.

– Keikkoja mahtuisi toki enemmänkin, mutta nyt kun lähdetään kesää kohti, niin meno vilkastuu silläkin rintamalla. Teen paljon hää- ja syntymäpäiväkeikkoja.

Jokisen puhuessa musiikista, toistuvat moneen otteeseen sanat vapaus, rohkeus ja rajattomuus. Hän nauttii leikkimielisyydestä ja siitä, että saa päästää oman luovuutensa valloilleen.

– Sävellän omaa musiikkia ja teen sovituksia myös muille. Koko ajan pyrin siihen, että voisin tehdä enemmän omaa musiikkia. Pitkän tähtäimen haave on, että pääsisin jonain päivänä säveltämään myös elokuvamusiikkia.

Intohimo ja tunne rehellisesti esiin

Eurajoella musiikkilinjan opetuksen sisältö on todella monipuolista. Ja kuten mainittua se antoi Jokiselle sen viimeisen sykäyksen lähteä tavoittelemaan ammattimuusikon uraa.

– Opettajana toimiva Heli Luosma loi opinnoille aivan ainutlaatuisen ilmapiirin. Hän on vilpitön ja välitön, todella kannustava ja innostava. Sain monella tapaa lisää rohkeutta, Jokinen kiittelee.

Vaikka opinnot Eurajoella kestivät puolisen vuotta, ehti hän ehti hankkia tuossa ajassa hyviä valmiuksia tulevaan. Musiikkilinjalla oli iso merkitys kun Jokinen haki Turun konservatorioon.

– Eurajoella sain erittäin hyvät työkalut musiikinteoriasta. Heidän ansiostaan minulle aukesi esimerkiksi nuottien lukeminen ja aika-arvojen ymmärtäminen. Olin sitä ennen aika hukassa näiden asioiden kanssa.

– Teoriatunneilla osattiin kertoa helposti ymmärrettävällä tavalla, mikä rytmi kuulostaa miltäkin. Opin paljon myös sanojen kautta, eli rytmitimme musiikkia tavujen avulla.

Samaan aikaan Jokisen kanssa linjalla oli muutama laulaja, kaksi kitaristia, basisti, rumpali ja pianisti. Monen soittimen miehenä hän kuvailee omaa rooliaan yleismieheksi. Myös laulutaito karttui.

– Ennen Eurajoen aikaa en kehdannut laulaa missään, mutta kun tunneilla annettiin tehtäväksi laulaa, niin sitä kautta rohkaistui silläkin puolella. Annettiin vaan mennä ja haettiin oikeaa äänialaa.

Musiikki antaa paljon kuulijalle, mutta myös tekijälle.

– Musiikin tekeminen on todella vapauttavaa, sillä soittoon pystyy lataamaan niin paljon tunnetta. Sitä haluaa antaa kuulijalle itsestään rehellisyyttä, aitoutta ja koskettavuutta.

– Kuuntelijanahan me kaikki pystymme valitsemaan juuri sen hetkiseen tunnetilaamme sopivaa musiikkia. Ja jokainen meistä tietää, kuinka voimaannuttava vaikutus sillä on.

Musiikki koskettaa ja moni meistä haluaa tarjota ihmisille tunteita. Minkälaisia terveisiä kokenut soittaja haluaisi lähettää muusikon uraa pohtiville?

– Kannattaa tarttua toimeen ja hakea musiikkilinjalle. Jos sitä ei tee, on hyvin todennäköistä, että se alkaa myöhemmin kaduttamaan. Minulle se kipinä syttyi Eurajoen kristillisessä opistossa ja sen kipinän leimahdus on vienyt minut mielestäni jo nyt pitkälle.

Tutustu koulutustarjontaamme