Hellan ääreltä hierojaksi

Peruskoulun päätös ja vuosi on 2011. Kevään aikana on tehty isoja päätöksiä haettaessa seuraavaa opinahjoa. Itselle oli käytännönläheisenä ihmisenä selvää, että lukio ei ole vaihtoehto kohdallani.

Joku ala, mistä olisi mahdollisesti hyötyä tulevaisuudessa. Silloin ajattelin niin, vaikka vanha sanonta ”ei oppi ojaan kaada” toimii lähes poikkeuksetta.

Miksikä minä sitten myöhemmin valmistuin? Siitä tulee pian kuluneeksi viisi vuotta, kun sanoin Vammalan ammattikoululle heipat ja siitä lähtien yhä tähän päivään saakka olen toiminut erilaisissa keittiöissä niin maissa kuin laineilla. Tämän hetkiseltä koulutukseltani olen siis kokki ja päivääkään en kadu. Peruskoulun jälkeen harva tekee sen loppuelämän valinnan ammatin suhteen – se on ihan ok. Nykyinen ammattini on antanut tilaisuuden miettiä, mitä elämältäni oikeasti haluan. Massasta poiketen ja omia polkujani kulkien olen askel-askeleelta varmistunut elämäni ammatillisesta suunnasta.

Kesä 2018, kun mietin taas, että kaipaan mielenkiintoista opiskeltavaa. Välivuosia oli vierinyt kohdalleni jo neljä. Työviikko takana ja kotioven avaaminen. Vielä ennen nukkumaanmenoa googletin muistaakseni ”hyvinvoinnin ja terveyden opiskelu” tai ainakin jotain sen suuntaista. Mielenkiintoni heräsi, kun näin Ekon tarjoaman hieronnan- ja fysioterapian linjan. Kasvatustiedettäkin oli tarjolla.

Valintojen maailma on rajaton, mutta tein oikean valinnan suunnatessani ”fystereihin”. Koin Ekossa opiskelun lempeämmäksi aloitukseksi, kun opiskelusta oli jo aikaa. Mikäs sen parempaa, kun opiskella lukuvuosi itselle merkityksellisiä ja mielenkiintoisia asioita.

Nyt olen valmistumassa koulutetuksi hierojaksi ja astetta lähempänä alanvaihtoa. Tuleva kesä kuluu pitkälti keittiötyössä merillä, mutta hakupaperit on vetämässä ja jos hyvin käy, niin syksyllä Lappi ja fysioterapian opinnot kutsuvat. Elämä maistuu, kun sen oikein uskaltaa antaa tarjota mahdollisuuksia – ja vieläpä tarttuu niihin!

Jenna Hannus, fysioterapian ja hieronnan linjan opiskelija